Rakennekuva, 7-vuotias
PERUSTIEDOT
|
Virallinen nimi: Mr Smarty Pants 5594 xx
Kutsumanimi: Martti Sukupuoli: ori Rotu: englantilainen täysiverinen Väri: rautiaankimo Säkäkorkeus: 162cm Syntymäaika: 19.08.2014, Suomi Ikä & ikääntyminen: oma*, 7 vuotta |
Meriitit: EV-II, Valio Ori
Kasvattaja: Sîr Angren, VRL-05594 Entinen omistaja: Ribcage's Warmbloods Omistaja: Joonas Hopealinna (VRL-12637) Rek.nro: #PKK1447, VH14-006-0524 Painotus: kenttä Koulutus: Helppo A, 120cm, CIC2 |
Kaksikymmentäkaksi täytettyään Joonas päätti, että nyt on aika ostaa se oma hevonen. Mies asui tuolloin vielä Saksassa, ja oli parin vuoden verran kilpaillut valmentajansa hevosilla erinomaisin tuloksin. Miehen ainoat vaatimukset hevoselle tulisi olla vähintään metrille hyppykapasiteettia vanhemmilta. Hyviä hevosia tuli vastaan paljon ja monen koeratsastuksen jälkeen Joonas oli melkein käynyt kirjoittamassa kauppakirjat, mutta muutti mielensä aina viimehetkellä. Puolivahingossa Joonas sattui löytämään myynti ilmoituksen nuoresta orista, jonka vanhemmat olivat ansioituneet ja ori itsessään oli jo nyt lupaava tapaus. Ilmoitukseen oli liitetty mukaan energinen kuva, joka sai Joonaksen mielenkiinnon. Hän sai seuraavalle päivälle varattua vierailun, sillä silloisella kaksivuotiaalla ei vielä ratsastettu. Ori osoittautui kaikkea muuta kuin mukavaksi, mutta jokin sen sinisissä silmissä kertoi, että tämä se nyt oli. Joonas kirjoitti samana päivänä kauppakirjat.
Vuoden kuluttua Joonas aloitti Martin ratsukoulutuksen, ja kaksikko on nyt useamman vuoden yhteiselon jälkeen tullut toisilleen tutuksi niin hyvässä kuin huonossakin.
Vuoden kuluttua Joonas aloitti Martin ratsukoulutuksen, ja kaksikko on nyt useamman vuoden yhteiselon jälkeen tullut toisilleen tutuksi niin hyvässä kuin huonossakin.
Luonne
Martti on hoitotilanteissa yllättävän rauhallinen tapaus, joka ei hätkähdä turhista. Ori pysyy melko hyvin myös paikoillaan kaikkien hotiotoimenpiteiden ajan. Uskomattomasta rauhallisuudestaan huolimatta Martti ei muuten ole erityisen kiltti tai kiva hoidokki; se puree ja repii vaatteista, sekä kuopii lattiaa etusillaan. Myös takajalkojen läheisyydessä kannattaa olla skarppina, sillä ori voi yrittää myös potkia. Satuloiminen ja suitsiminen sujuvat yllättävän kivuttomasti. Suojia laittaessa ori nostelee jalkojaan.
Taluttaessa Martti keskittyy kaikkeen muuhun kuin siihen, mihin ollaan menossa. Vasemmalta se bongaa nätin tamman jonka kanssa voisi tehdä vähän enemmänkin tuttavuutta. Muutaman sivuaskeleen ja mahdollisesti myös tallattuaan taluttajan varpaat ori päättääkin lähtä oikealle, siellä kun on oikein mielenkiintoiset kottikärryt jätetty tien sivuun. Kun ori vihdoin malttaa keskittyä taluttajaansa ja oikeaan kulkusuuntaan, se mitä todennäköisimmin yrittää näykkiä taluttajaa. Tarhaan päästettäessä ori lähtee kuin ohjus, heittäen muutaman komean pukin.
Martilla on usein pieniä keskittymisongelmia myös ratsastettaessa. Etenkin alku- ja loppuverryttely sekä välikäynnit ovat oivallista aikaa tutkia kaikki maapuomit ja maneesin seinät, minkä lisäksi kaikkia puupintoja on pakko maistella. Itse tehtävien aikana orin mielenkiinto pysyy melko hyvin yllä, kunhan muistaa pitää orin jatkuvasti kiireisenä erilaisten tehtävien merkeissä. Vaikka Martti ei olekaan yhtä herkkää ja kärsimätöntä sorttia kuin isänsä, on tässäkin hevosessa riittävästi pitelemistä sen päästessä hyppäämään. Martti pitääkin kovasti hyppäämisestä, olipa kyseessä sitten rata- tai maastoesteet. Ajoittain myös kentän keskelle unohdettu tuoli on orin mielestä oiva haaste hypätä.
Matkustajana Martti on melko kärsimätön etenkin, jos ruoka loppuu matkan aikana. Myös liian lähelle sijoitetut tai epämieluisat matkustuskaverit saavat orin ärsyyntymään. Kilpailupaikoilla ori on samanlainen tättähäärä kuin kotioloissakin. Verryttelyalueella se saattaa innostua hevospaljoudesta kovastikin.
© Kasvattaja
Taluttaessa Martti keskittyy kaikkeen muuhun kuin siihen, mihin ollaan menossa. Vasemmalta se bongaa nätin tamman jonka kanssa voisi tehdä vähän enemmänkin tuttavuutta. Muutaman sivuaskeleen ja mahdollisesti myös tallattuaan taluttajan varpaat ori päättääkin lähtä oikealle, siellä kun on oikein mielenkiintoiset kottikärryt jätetty tien sivuun. Kun ori vihdoin malttaa keskittyä taluttajaansa ja oikeaan kulkusuuntaan, se mitä todennäköisimmin yrittää näykkiä taluttajaa. Tarhaan päästettäessä ori lähtee kuin ohjus, heittäen muutaman komean pukin.
Martilla on usein pieniä keskittymisongelmia myös ratsastettaessa. Etenkin alku- ja loppuverryttely sekä välikäynnit ovat oivallista aikaa tutkia kaikki maapuomit ja maneesin seinät, minkä lisäksi kaikkia puupintoja on pakko maistella. Itse tehtävien aikana orin mielenkiinto pysyy melko hyvin yllä, kunhan muistaa pitää orin jatkuvasti kiireisenä erilaisten tehtävien merkeissä. Vaikka Martti ei olekaan yhtä herkkää ja kärsimätöntä sorttia kuin isänsä, on tässäkin hevosessa riittävästi pitelemistä sen päästessä hyppäämään. Martti pitääkin kovasti hyppäämisestä, olipa kyseessä sitten rata- tai maastoesteet. Ajoittain myös kentän keskelle unohdettu tuoli on orin mielestä oiva haaste hypätä.
Matkustajana Martti on melko kärsimätön etenkin, jos ruoka loppuu matkan aikana. Myös liian lähelle sijoitetut tai epämieluisat matkustuskaverit saavat orin ärsyyntymään. Kilpailupaikoilla ori on samanlainen tättähäärä kuin kotioloissakin. Verryttelyalueella se saattaa innostua hevospaljoudesta kovastikin.
© Kasvattaja
Sukutaulu
| i. CRH Eat My Shorts! xx 163cm rn Ch, KTK-III, YLA3 He B, 105cm | ii. E-Terrestial GA✝ xx 163cm trn VIR MVA Cg, KTK-III Sileä, G1 | iii. ET Goes Home evm. xx n/a |
| iie. Illusion evm. xx n/a | ||
| ie. Hopeless xx✝ xx 163cm prt YLA3 n/a | iei. Last Hope xx evm. xx n/a | |
| iee. Yesterday xx evm. xx n/a | ||
| e. Marilyn Monsoon xx 164cm rtkm KTK-III Va B, 140cm | ei. Rain In Ukraine xx 162cm rnkm ei meriittejä Va B, 130cm | eii. Monastyrysche Monsoon evm. xx n/a |
| eie. Pryvillia Puppet evm. xx n/a | ||
| ee. Dirty Daydream xx 161cm trn KRJ-II, ERJ-II, KERJ-II He A, 130cm | eei. Escapism evm. xx n/a | |
| eee. Dirty Thirty evm. xx n/a |
Martti on tarjolla jalostukseen! Kysy lisää varjoaika@hotmail.com
|
Syntyi
09.02.2015 10.02.2015 |
Omistaja
VRL-05594 VRL-05594 |
Luonteenpiirteet
|
Rohkeus
Kuuliaisuus Tempperamentti Herkkyys |
✦✦✦✦✦✧✧
✦✦✦✧✧✧✧ ✦✦✦✦✦✧✧ ✦✦✦✦✧✧✧ |
Taso 5: melko rohkea
Taso 3: melko hankalasti käsiteltävä Taso 5: melko tempperamenttinen Taso 4: keskiverto |
Periyttää ominaisuuttaan normaalisti
Periyttää ominaisuuttaan normaalisti Periyttää ominaisuuttaan vahvasti Periyttää ominaisuuttaan normaalisti |
Taidot
|
Nopeus
Kestävyys Hyppykapasiteetti Ketteryys Liikkeet |
✦✦✦✦✦✧✧
✦✦✦✦✦✦✧ ✦✦✦✦✦✧✧ ✦✦✦✦✧✧✧ ✦✦✦✧✧✧✧ |
Taso 5: hieman keskivertoa parempi
Taso 6: keskivertoa parempi Taso 4: hieman keskivertoa parempi Taso 4: keskivertoa Taso 3: hieman keskivertoa heikompi |
Periyttää ominaisuuttaan normaalisti
Periyttää ominaisuuttaan heikosti Periyttää ominaisuuttaan vahvasti Periyttää ominaisuuttaan normaalisti Periyttää ominaisuuttaan normaalisti |
Martti on 2-polvinen
i. CRH Eat My Shorts! on KTK-III-palkittu ori , joka aloitti laukkauransa melko myöhään, eikä menestynyt toivotulla tavalla. Muutaman vuoden toimettomana seisomisen jälkeen orin kanssa kokeiltiin kenttäratsastusta, hieman myöhemmin myös matkaratsastusta. Ori on pärjännyt etenkin jälkimmäisenä mainitussa lajissa.
ii. E-Terrestial GA on G1-tasoinen laukkahevonen. KTK-III-palkittu ori kilpaili laukkauransa jälkeen myös esteratsastuksessa, parhaimmillaan 140cm luokissa. Orilla on yhteensä 13 jälkeläistä. Hopeless xx oli G2-tasoinen laukkatamma, joka kilpaili sileillä. Tamma on palkittu YLA3-palkinnolla.
e. Marilyn Monsoon on rautiaankimo kenttätamma, joka asuu kasvattajansa mori-morin luona Littlenessissä. Kiltillä tammalla on sijoituksia painotuslajinsa lisäksi myös kouluratsastuksesta ja rataesteiltä.
ei. Rain in Ukraine on Venäjältä tuotu kimo kenttäpainotteinen täysiverinen. Urpoksi kutsuttu ori on luonteeltaan lempinimensä mukainen. Orilla on sijoituksia painotuslajinsa lisäksi rataesteiltä ja kouluratsastuksesta. Dirty Daydream on estepainotteinen tamma. Ruunikko on sijoittunut painotuslajinsa lisäksi myös kenttä- ja kouluratsastuksessa sek ämaastoesteillä.
ii. E-Terrestial GA on G1-tasoinen laukkahevonen. KTK-III-palkittu ori kilpaili laukkauransa jälkeen myös esteratsastuksessa, parhaimmillaan 140cm luokissa. Orilla on yhteensä 13 jälkeläistä. Hopeless xx oli G2-tasoinen laukkatamma, joka kilpaili sileillä. Tamma on palkittu YLA3-palkinnolla.
e. Marilyn Monsoon on rautiaankimo kenttätamma, joka asuu kasvattajansa mori-morin luona Littlenessissä. Kiltillä tammalla on sijoituksia painotuslajinsa lisäksi myös kouluratsastuksesta ja rataesteiltä.
ei. Rain in Ukraine on Venäjältä tuotu kimo kenttäpainotteinen täysiverinen. Urpoksi kutsuttu ori on luonteeltaan lempinimensä mukainen. Orilla on sijoituksia painotuslajinsa lisäksi rataesteiltä ja kouluratsastuksesta. Dirty Daydream on estepainotteinen tamma. Ruunikko on sijoittunut painotuslajinsa lisäksi myös kenttä- ja kouluratsastuksessa sek ämaastoesteillä.
19.08.2014 - 0 vuotta
19.11.2014 - 3 vuotta
19.01.2015 - 4 vuotta
19.03.2015 - 5 vuotta
19.05.2015 - 6 vuotta
19.07.2015 - 7 vuotta
19.09.2015 - 8 vuotta
Ikääntyminen 8 ikävuoden jälkeen satunnaista
19.11.2014 - 3 vuotta
19.01.2015 - 4 vuotta
19.03.2015 - 5 vuotta
19.05.2015 - 6 vuotta
19.07.2015 - 7 vuotta
19.09.2015 - 8 vuotta
Ikääntyminen 8 ikävuoden jälkeen satunnaista
Kilpailut
|
Palkittu estevarsojen laatuarvostelussa II- palkinnolla 20.12.2014 pistein: 5 + 7 + 6 + 8 + 8 = 34p
06.07.2015 GY kutsu Este HEVOSET – 1/9 Rate My Pony, ensiarvostelu - tulokset 3 Star Prospect, 950/1900 pistettä Rakenne 71%, Liikkeet 27%, Luonne 38%, Taidot 60% Palkittu Valio Ori arvonimellä ARVOn 5. tilaisuudessa huhtikuussa 2019 20+20+19.5+20, ka: 19.875p - Valio Ori "Hyvä sukupuolileima, rotuleima voisi olla selkeämpi. Ahtaahko niska, loiva lapakulma, hyvä rintakehän syvyys. Vej sapelissa, kuivat jalat. Kaunis, rauhallinen toteutus." |
|
07.02.2015, kutsu - Ribcage's Warmbloods, Muu kuva: Vapaavalintainen kuva, tuom. nica: KM, EM (väritys)
"Kuvassa hevosella hauska asento. Väritys hyvin eläväistä ja hyvin toteutettua. Taustasta plussaa!"
17.05.2015, kutsu - Ribcage's Warmbloods, Muu kuva: liikekuva, tuom. Kics: KP
“Vaikeampi asento saatu hienosti toteutetta. Kuvassa sopivasti yksityiskohtia ja liikkeen tuntua.”
25.04.2016, kutsu - Ribcage's Warmbloods, Muu kuva: liikekuva vapaana ilman ratsastajaa/kärryjä, tuom. Kaneli: KM
“Rohkeasti käytetty varjoja hevosessa, liike pysäytetty hienosti”
09.08.2016, kutsu - Ribcage's Warmbloods, Muu kuva: liikekuvat vapaana, orit, tuom. Odelie: KP
“Yksinkertainen tausta ja yksityiskohtainen hevonen asetelma toimii. Kaunis ja vauhdikas kuva.”
20.2.2018, kutsu - Saariston hevosopisto, Muut hevosoriit, tuom. Anne: EO-sert
17.3.2019, kutsu - DS Valmennustalli, Rakenneluokka orit ja ruunat, tuom. Sage: EO-sert, EM (tekniikka)
31.3.2019, kutsu - Seppele, Rakenne: Täysverioriit, tuom. Sage: LKV - EO-sert
"Ryhdikäs urheiluhevonen, suorituskykyinen."
31.3.2019, kutsu - Seppele, BIS-kehä, tuom. Pölhö: BIS4
12.4.2019, kutsu - Kaajapurojen talli, Täysiveriorit ja -tammat, tuom. aksu: EO-sert
29.5.2019, kutsu - Hukkapiilo, Muu kuva: Pääkuva, tuom. Lynn: KM
"Ilmeisen vauhdikas tilanne ja ilmeikäs kuva. Toivoisin väritykseen vielä rohkeampaa jälkeä ja tarttumapintaa. Tälläkin hevosella on kauniin kimaltava ja nätisti toteutettu otsapanta."
"Kuvassa hevosella hauska asento. Väritys hyvin eläväistä ja hyvin toteutettua. Taustasta plussaa!"
17.05.2015, kutsu - Ribcage's Warmbloods, Muu kuva: liikekuva, tuom. Kics: KP
“Vaikeampi asento saatu hienosti toteutetta. Kuvassa sopivasti yksityiskohtia ja liikkeen tuntua.”
25.04.2016, kutsu - Ribcage's Warmbloods, Muu kuva: liikekuva vapaana ilman ratsastajaa/kärryjä, tuom. Kaneli: KM
“Rohkeasti käytetty varjoja hevosessa, liike pysäytetty hienosti”
09.08.2016, kutsu - Ribcage's Warmbloods, Muu kuva: liikekuvat vapaana, orit, tuom. Odelie: KP
“Yksinkertainen tausta ja yksityiskohtainen hevonen asetelma toimii. Kaunis ja vauhdikas kuva.”
20.2.2018, kutsu - Saariston hevosopisto, Muut hevosoriit, tuom. Anne: EO-sert
17.3.2019, kutsu - DS Valmennustalli, Rakenneluokka orit ja ruunat, tuom. Sage: EO-sert, EM (tekniikka)
31.3.2019, kutsu - Seppele, Rakenne: Täysverioriit, tuom. Sage: LKV - EO-sert
"Ryhdikäs urheiluhevonen, suorituskykyinen."
31.3.2019, kutsu - Seppele, BIS-kehä, tuom. Pölhö: BIS4
12.4.2019, kutsu - Kaajapurojen talli, Täysiveriorit ja -tammat, tuom. aksu: EO-sert
29.5.2019, kutsu - Hukkapiilo, Muu kuva: Pääkuva, tuom. Lynn: KM
"Ilmeisen vauhdikas tilanne ja ilmeikäs kuva. Toivoisin väritykseen vielä rohkeampaa jälkeä ja tarttumapintaa. Tälläkin hevosella on kauniin kimaltava ja nätisti toteutettu otsapanta."
KRJ sijoituksia 11, joista 3 voittoja
24.5.2019, kutsu - Kastanjeholm, Helppo A: 2/30
25.5.2019, kutsu - Kastanjeholm, Helppo A: 3/30
1.6.2019, kutsu - Hiivurin Suomenhevoset, Helppo A: 5/50
2.6.2019, kutsu - Hiivurin Suomenhevoset, Helppo A: 1/50
6.6.2019, kutsu - Hiivurin Suomenhevoset, Helppo A: 7/50
7.6.2019, kutsu - Hiivurin Suomenhevoset, Helppo A: 3/50
9.6.2019, kutsu - Hiivurin Suomenhevoset, Helppo A: 1/50
12.6.2019, kutsu - Hiivurin Suomenhevoset, Helppo A: 1/50
13.6.2019, kutsu - Hiivurin Suomenhevoset, Helppo A: 5/50
14.6.2019, kutsu - Hiivurin Suomenhevoset, Helppo A: 2/50
18.6.2019, kutsu - Hiivurin Suomenhevoset, Helppo A: 3/50
25.5.2019, kutsu - Kastanjeholm, Helppo A: 3/30
1.6.2019, kutsu - Hiivurin Suomenhevoset, Helppo A: 5/50
2.6.2019, kutsu - Hiivurin Suomenhevoset, Helppo A: 1/50
6.6.2019, kutsu - Hiivurin Suomenhevoset, Helppo A: 7/50
7.6.2019, kutsu - Hiivurin Suomenhevoset, Helppo A: 3/50
9.6.2019, kutsu - Hiivurin Suomenhevoset, Helppo A: 1/50
12.6.2019, kutsu - Hiivurin Suomenhevoset, Helppo A: 1/50
13.6.2019, kutsu - Hiivurin Suomenhevoset, Helppo A: 5/50
14.6.2019, kutsu - Hiivurin Suomenhevoset, Helppo A: 2/50
18.6.2019, kutsu - Hiivurin Suomenhevoset, Helppo A: 3/50
ERJ sijoituksia 28, joista 4 voittoja
17.2.2019, kutsu - Ristikallio, 110cm: 6/50
18.2.2019, kutsu - Ristikallio, 110cm: 7/50
22.2.2019, kutsu - Ristikallio, 110cm: 2/50
24.2.2019, kutsu - Ristikallio, 110cm: 5/50
28.2.2019, kutsu - Ristikallio, 100cm: 3/50
11.2.2019, kutsu - Team J&K, 100cm: 3/40
13.2.2019, kutsu - Team J&K, 100cm: 5/40
14.2.2019, kutsu - Team J&K, 100cm: 5/40
16.2.2019, kutsu - Team J&K, 100cm: 1/40
16.2.2019, kutsu - Team J&K, 100cm: 6/40
15.3.2019, kutsu - Kuuran Suomenratsut, 100cm: 6/40
16.3.2019, kutsu - Kuuran Suomenratsut, 100cm: 1/40
17.3.2019, kutsu - Kuuran Suomenratsut, 100cm: 1/40
18.3.2019, kutsu - Kuuran Suomenratsut, 100cm: 2/40
19.3.2019, kutsu - Kuuran Suomenratsut, 100cm: 2/40
4.3.2019, kutsu - Kuuran Suomenratsut, 120cm: 3/32
4.3.2019, kutsu - Kuuran Suomenratsut, 120cm: 3/30
8.3.2019, kutsu - Kuuran Suomenratsut, 120cm: 3/32
14.2.2019, kutsu - Adina, 110cm: 4/17
11.3.2019, kutsu - Safiiritiikerin Kilpailukeskus, 120cm: 4/30
15.3.2019, kutsu - Safiiritiikerin Kilpailukeskus, 120cm: 4/30
17.3.2019, kutsu - Safiiritiikerin Kilpailukeskus, 120cm: 5/30
21.3.2019, kutsu - Safiiritiikerin Kilpailukeskus, 110cm: 2/30
22.3.2019, kutsu - Safiiritiikerin Kilpailukeskus, 120cm: 3/30
23.3.2019, kutsu - Safiiritiikerin Kilpailukeskus, 110cm: 1/30
24.3.2019, kutsu - Safiiritiikerin Kilpailukeskus, 120cm: 3/30
8.5.2019, kutsu - Gestüt Helmwald, 120cm: 2/30
9.5.2019, kutsu - Gestüt Helmwald, 120cm: 4/30
18.2.2019, kutsu - Ristikallio, 110cm: 7/50
22.2.2019, kutsu - Ristikallio, 110cm: 2/50
24.2.2019, kutsu - Ristikallio, 110cm: 5/50
28.2.2019, kutsu - Ristikallio, 100cm: 3/50
11.2.2019, kutsu - Team J&K, 100cm: 3/40
13.2.2019, kutsu - Team J&K, 100cm: 5/40
14.2.2019, kutsu - Team J&K, 100cm: 5/40
16.2.2019, kutsu - Team J&K, 100cm: 1/40
16.2.2019, kutsu - Team J&K, 100cm: 6/40
15.3.2019, kutsu - Kuuran Suomenratsut, 100cm: 6/40
16.3.2019, kutsu - Kuuran Suomenratsut, 100cm: 1/40
17.3.2019, kutsu - Kuuran Suomenratsut, 100cm: 1/40
18.3.2019, kutsu - Kuuran Suomenratsut, 100cm: 2/40
19.3.2019, kutsu - Kuuran Suomenratsut, 100cm: 2/40
4.3.2019, kutsu - Kuuran Suomenratsut, 120cm: 3/32
4.3.2019, kutsu - Kuuran Suomenratsut, 120cm: 3/30
8.3.2019, kutsu - Kuuran Suomenratsut, 120cm: 3/32
14.2.2019, kutsu - Adina, 110cm: 4/17
11.3.2019, kutsu - Safiiritiikerin Kilpailukeskus, 120cm: 4/30
15.3.2019, kutsu - Safiiritiikerin Kilpailukeskus, 120cm: 4/30
17.3.2019, kutsu - Safiiritiikerin Kilpailukeskus, 120cm: 5/30
21.3.2019, kutsu - Safiiritiikerin Kilpailukeskus, 110cm: 2/30
22.3.2019, kutsu - Safiiritiikerin Kilpailukeskus, 120cm: 3/30
23.3.2019, kutsu - Safiiritiikerin Kilpailukeskus, 110cm: 1/30
24.3.2019, kutsu - Safiiritiikerin Kilpailukeskus, 120cm: 3/30
8.5.2019, kutsu - Gestüt Helmwald, 120cm: 2/30
9.5.2019, kutsu - Gestüt Helmwald, 120cm: 4/30
KERJ sijoituksia 14, joista 6 voittoja.
26.2.2019, kutsu - Ristikallio, CIC1: 1/30
17.2.2019, kutsu - Nekkulan suomenhevoset, CIC2: 2/25
24.2.2019, kutsu - Rushock Bog, Helppo: 4/22
28.2.2019, kutsu - CUP, CIC3: 4/53 (55.8 + 0 + 3 = 58.8)
12.5.2019, kutsu - Susiraja, CIC1: 3/30
13.5.2019, kutsu - Susiraja, CIC1: 1/30
14.5.2019, kutsu - Susiraja, CIC1: 5/30
16.5.2019, kutsu - Susiraja, CIC1: 4/30
18.5.2019, kutsu - Susiraja, CIC1: 1/30
17.5.2019, kutsu - Nekkulan suomenhevoset, CIC2: 1/5
21.5.2019, kutsu - Nekkulan suomenhevoset, CIC2: 1/5
30.5.2019, kutsu - Safiiritiikerin Kilpailukeskus, CIC2: 1/11
31.5.2019, kutsu - Safiiritiikerin Kilpailukeskus, CIC2: 2/11
2.6.2019, kutsu - Safiiritiikerin Kilpailukeskus, CIC2: 3/11
1.6.2019, kutsu - Kaihovaara, CIC1: 3/30
2.6.2019, kutsu - Kaihovaara, CIC1: 2/30
9.6.2019, kutsu - Kaihovaara, CIC1: 5/30
15.6.2019, kutsu - Kaihovaara, CIC1: 1/30
20.6.2019, kutsu - Kaihovaara, CIC1: 2/30
30.6.2019, kutsu - CUP, Auburn Estate, CIC2: 6/43
16.7.2019, kutsu - Hiivurin Suomenhevoset, CIC1: 3/40
17.2.2019, kutsu - Nekkulan suomenhevoset, CIC2: 2/25
24.2.2019, kutsu - Rushock Bog, Helppo: 4/22
28.2.2019, kutsu - CUP, CIC3: 4/53 (55.8 + 0 + 3 = 58.8)
12.5.2019, kutsu - Susiraja, CIC1: 3/30
13.5.2019, kutsu - Susiraja, CIC1: 1/30
14.5.2019, kutsu - Susiraja, CIC1: 5/30
16.5.2019, kutsu - Susiraja, CIC1: 4/30
18.5.2019, kutsu - Susiraja, CIC1: 1/30
17.5.2019, kutsu - Nekkulan suomenhevoset, CIC2: 1/5
21.5.2019, kutsu - Nekkulan suomenhevoset, CIC2: 1/5
30.5.2019, kutsu - Safiiritiikerin Kilpailukeskus, CIC2: 1/11
31.5.2019, kutsu - Safiiritiikerin Kilpailukeskus, CIC2: 2/11
2.6.2019, kutsu - Safiiritiikerin Kilpailukeskus, CIC2: 3/11
1.6.2019, kutsu - Kaihovaara, CIC1: 3/30
2.6.2019, kutsu - Kaihovaara, CIC1: 2/30
9.6.2019, kutsu - Kaihovaara, CIC1: 5/30
15.6.2019, kutsu - Kaihovaara, CIC1: 1/30
20.6.2019, kutsu - Kaihovaara, CIC1: 2/30
30.6.2019, kutsu - CUP, Auburn Estate, CIC2: 6/43
16.7.2019, kutsu - Hiivurin Suomenhevoset, CIC1: 3/40
Hoito-ohjeet
Suolakivi aina tarjolla. Lämmintä melassivettä aina rankan treenin tai kylmällä säällä liikutuksen jälkeen. Kilpailupäivinä 15ml vitamiiniliuosta ja 15ml elektrolyyttejä ennen suoritusta. D-vitamiinilisä talvella. Pellavasekoituksen pitää hautua 10-20min.
Aamulla: 3kg heinää, 30g biotiini, 2l peacemaker, 1kpl porkkana, loraus auringonkukkaöljyä
Päivällä: 2kg heinää
Illalla: 4kg heinää, 2rkl valkosipulijauhetta, 30g biotiini, 200g pellavarouhetta veteen
Aamulla: 3kg heinää, 30g biotiini, 2l peacemaker, 1kpl porkkana, loraus auringonkukkaöljyä
Päivällä: 2kg heinää
Illalla: 4kg heinää, 2rkl valkosipulijauhetta, 30g biotiini, 200g pellavarouhetta veteen
Kankisuitset kultakoristein, meksikolaissuitset timanttiotsapannalla, remonttisuitset. Kumiohjat, punotut nahkaohjat ja kangasohjat stoppareilla. Nahkainen martingaali. Messinkiset yleisjalustimet ja hopeat estejalustimet. Kankikuolain kielitilalla, kolmipalainen pelhamkuolain, pelhamkuolain kielitilalla, D-kuolain kuparirollereilla ja fullcheeck kuolain. Jalustinhihnat hopeisena ja messinkisenä. Jännesuojat etu- ja takajalkoihin, nahkaiset putsit. Mustat estesatulat hopeakoristein ja musta koulusatula kultakoristein. Lampaankarvainen romaanihuopa. Mustat pintelit ja valkoiset patjat. Este- ja kouluhuovat mustana sekä valkeana. Kokopitkä ratsastusloimi, lyhyt ratsastusloimi ja enkkuviltti.
Varusteista kiitos OddPixel, MW Boutique, Equestrian Pro, Sokka Luxuries ja Kreivittären varusteliike!
Toppaloimi kaulakappaleella, fleeceloimi kirjoillilla aarnikotkalla ja harmaa sadeloimi. Kangasriimunnaru Saksan väreissä sekä musta, nahkainen riimu hopeakoristein. Mustat kuljetussuojat, kylmäyssuojat. Musta nahkanaru, musta ja valkoinen riimunnaru, musta juoksutusnaru. Pieni sieni, hikiviila, harjalaukku harjaseteillä, pyyhe, orikuolain. Valjassaippua, kavioöljy, valjasrasva, msm cream. Arnika ja 2-teho linimentti. Kesä spray, showshine, kimoshampoo ja Helosan.
päiväkirja
Helmen tallin estevalmennus, 9.-10.3.2019
100-160cm, Helmen talli. Ratsastajana Jesse. Kirjoittanut VRL-14761
Kun kimo täysiverinen pyyhälsi tahdikkaassa ravissa ohitseni, aloin jo epäillä että tällä pojalla saattaa tulla pieniä ongelmia tämän päivän estetehtävällä. Selässä kyyhöttävä Jesse teki kaikkensa saadakseen orin keskittymään alkuverryttelyihin, mutta Martin veri veti selvästi maneesin keskelle viritetyille esteille. Kun laukkalämmittely oli tehty ja Jesselläkin alkoi jo hiki virrata, oli aika siirtyä hyppäämisen pariin. Aluksi tarkoituksena oli lähestyä ravissa pystyesteistä koostuvaa linjaa, joiden edessä oli puomi. Puomilta olisi yksi askel ennen varsinaista hyppyä. Pystyesteiden väliin oli tarkoituksena tehdä pysähdys. Kuten aluksi olin jo hieman ennustellut, ei Martti meinannut pienessä mielessään ymmärtää miksi ihmeessä esteiden väliin pitäisi pysähdellä. Jessellä oli siis tekemistä siinä, että hän sai ratsunsa pysähtymään. Vaikka alkuun näytti siltä, että Martti tuskin tulee ymmärtämään että esteiden väliin olisi tehtävä pysähdykset, alkoi parin kierroksen jälkeen siirtymiin tulla haettua rentoutta ja tahdikkuutta. Hypyt olivat joustavia ja innokkaita, eikä Jessellä ollut tarvetta sen kummemmin työstää orin hyppyjä. Kun lämmittely oli tehty, oli aika korottaa pystyihin hieman lisää korkeutta ja alkaa lähestymään esteitä laukassa. Puomi helpotti Martin ponnistamista esteille, ja kun Jesse vain muisti pidätteet esteiden väliin välttyi ratsukko jäätäviltä turbopompuilta joita Martti meinasi alkuun tarjoilla. Kun laukassakin linja sujui, muutin viimeisen pystyn okseriksi, jonka pituuden pistin kohtalaisen suureksi. Tällä lähdimme hakemaan ratsusta irti pidempää hypyn kaarta. Nyt Jessen oli luotettava siihen, että Martti löytää viimeiselle okserille oikean ponnistuskohdan, muutoin taempi puomi, tai vaihtoehtoisesti Jesse, rymisisi kaarella alas. Martilla oli tahdikas ja hyvin rullaava laukka, joten Jessen täytyi vain mukailla sitä istunnallaan ja muistaa puolipidätteiden merkitys ennen esteitä. Kun kaksikko oli ylittänyt ensin pystyt ja vielä oli viimeinen ponnistus okserille, muuttui Martin ilme kiinnostuneesta innostuneeksi. Ori otti pari lyhempää tahdikasta askelta ja ponnisti lihakset pullistellen okserin yli. Voi sitä ilmettä mikä Jessellä oli kasvoillaan kun kaksikko oli selvinnyt okserista yli! Kun siitä oli kerran selvitty yli, sujui okserin ylitys vielä useampaankin otteeseen. Kokeilimme myös korottaa okserin takapuomia hieman, ja silloin Martti painoi etujalkansa kunnolla rintakehänsä alle kuin esteratsu konsanaan. Loppuraveista ei tällä kaksikolla meinannut tulla mitään, sillä keräillessäni esteitä reunalle olisi Martti vielä halunnut hypätä. Onneksi Jessellä oli sen verran energiaa jäljellä, että hän sai kuitenkin pideltyä ratsunsa uralla ja volteilla, joilla hän pyrki saamaan orinsa vielä hetken ajaksi kuulolle.
Palaute: Martti on oivallinen esteratsu, ja sen kanssa voisi suunnata vielä isommillekin esteille jos vain ratsastajalla kantti riittää. Martin kanssa täytyy olla selvät sävelet siitä, kuka vie ja millä nopeudella. Jesse hoiti hommansa hyvin ja erityisesti haluan nostaa esille hänen upean esteistuntansa. Istunta ei ollut yhtään liian etukumara, mutta ei myöskään turhan pysty. Jalan ja käden asento tuntui kulkevan käsi kädessä, kun jalka lähti väärille teille myös käden asento muuttui. Kun jalka löysi paikkansa, myös käsi pysyi hyvässä staattisessa asennossa. Ratsukko hakee vielä hieman yhteisymmärrystään, sillä Martti vaatii selvästi harjoitusta pidemmällä aikavälillä ymmärtääkseen ratsastajaansa. Miltei toivoisin näkeväni tämän kaksikon uudemmankin kerran valmennettavanani, sillä vaikka kyseessä on toimiva paketti, on tässä vielä hieman hiottavaa jotta Martti saadaan rentoutumaan ja Jesse luottamaan enemmän ratsuunsa.
Kun kimo täysiverinen pyyhälsi tahdikkaassa ravissa ohitseni, aloin jo epäillä että tällä pojalla saattaa tulla pieniä ongelmia tämän päivän estetehtävällä. Selässä kyyhöttävä Jesse teki kaikkensa saadakseen orin keskittymään alkuverryttelyihin, mutta Martin veri veti selvästi maneesin keskelle viritetyille esteille. Kun laukkalämmittely oli tehty ja Jesselläkin alkoi jo hiki virrata, oli aika siirtyä hyppäämisen pariin. Aluksi tarkoituksena oli lähestyä ravissa pystyesteistä koostuvaa linjaa, joiden edessä oli puomi. Puomilta olisi yksi askel ennen varsinaista hyppyä. Pystyesteiden väliin oli tarkoituksena tehdä pysähdys. Kuten aluksi olin jo hieman ennustellut, ei Martti meinannut pienessä mielessään ymmärtää miksi ihmeessä esteiden väliin pitäisi pysähdellä. Jessellä oli siis tekemistä siinä, että hän sai ratsunsa pysähtymään. Vaikka alkuun näytti siltä, että Martti tuskin tulee ymmärtämään että esteiden väliin olisi tehtävä pysähdykset, alkoi parin kierroksen jälkeen siirtymiin tulla haettua rentoutta ja tahdikkuutta. Hypyt olivat joustavia ja innokkaita, eikä Jessellä ollut tarvetta sen kummemmin työstää orin hyppyjä. Kun lämmittely oli tehty, oli aika korottaa pystyihin hieman lisää korkeutta ja alkaa lähestymään esteitä laukassa. Puomi helpotti Martin ponnistamista esteille, ja kun Jesse vain muisti pidätteet esteiden väliin välttyi ratsukko jäätäviltä turbopompuilta joita Martti meinasi alkuun tarjoilla. Kun laukassakin linja sujui, muutin viimeisen pystyn okseriksi, jonka pituuden pistin kohtalaisen suureksi. Tällä lähdimme hakemaan ratsusta irti pidempää hypyn kaarta. Nyt Jessen oli luotettava siihen, että Martti löytää viimeiselle okserille oikean ponnistuskohdan, muutoin taempi puomi, tai vaihtoehtoisesti Jesse, rymisisi kaarella alas. Martilla oli tahdikas ja hyvin rullaava laukka, joten Jessen täytyi vain mukailla sitä istunnallaan ja muistaa puolipidätteiden merkitys ennen esteitä. Kun kaksikko oli ylittänyt ensin pystyt ja vielä oli viimeinen ponnistus okserille, muuttui Martin ilme kiinnostuneesta innostuneeksi. Ori otti pari lyhempää tahdikasta askelta ja ponnisti lihakset pullistellen okserin yli. Voi sitä ilmettä mikä Jessellä oli kasvoillaan kun kaksikko oli selvinnyt okserista yli! Kun siitä oli kerran selvitty yli, sujui okserin ylitys vielä useampaankin otteeseen. Kokeilimme myös korottaa okserin takapuomia hieman, ja silloin Martti painoi etujalkansa kunnolla rintakehänsä alle kuin esteratsu konsanaan. Loppuraveista ei tällä kaksikolla meinannut tulla mitään, sillä keräillessäni esteitä reunalle olisi Martti vielä halunnut hypätä. Onneksi Jessellä oli sen verran energiaa jäljellä, että hän sai kuitenkin pideltyä ratsunsa uralla ja volteilla, joilla hän pyrki saamaan orinsa vielä hetken ajaksi kuulolle.
Palaute: Martti on oivallinen esteratsu, ja sen kanssa voisi suunnata vielä isommillekin esteille jos vain ratsastajalla kantti riittää. Martin kanssa täytyy olla selvät sävelet siitä, kuka vie ja millä nopeudella. Jesse hoiti hommansa hyvin ja erityisesti haluan nostaa esille hänen upean esteistuntansa. Istunta ei ollut yhtään liian etukumara, mutta ei myöskään turhan pysty. Jalan ja käden asento tuntui kulkevan käsi kädessä, kun jalka lähti väärille teille myös käden asento muuttui. Kun jalka löysi paikkansa, myös käsi pysyi hyvässä staattisessa asennossa. Ratsukko hakee vielä hieman yhteisymmärrystään, sillä Martti vaatii selvästi harjoitusta pidemmällä aikavälillä ymmärtääkseen ratsastajaansa. Miltei toivoisin näkeväni tämän kaksikon uudemmankin kerran valmennettavanani, sillä vaikka kyseessä on toimiva paketti, on tässä vielä hieman hiottavaa jotta Martti saadaan rentoutumaan ja Jesse luottamaan enemmän ratsuunsa.
maneesissa höntsäilyä, 1.5.2019
Hopiavuoren maneesi. Ratsastaja Joonas, kirjoittanut VRL-12637
Sataa. Tottakai sataa.
Huokaisin syvään. Hevoset olivat ulkona, ja minä puolessa välissä matkalla Hopiavuoreen. Tietä silmällä pitäen näpyttelin auton omasta kosketusnäytöstä puhelutiedot esille, ja valitsin isäni numeron. Bluetoothilla yhdistetty puhelin alkoi soittamaan äänien tullessa auton kaiuttimista, ja pian vanhemmat miehen staattinen ääni vastasi.
“Viitsitkö viedä Heran ja varsat sisälle? En huomannut niitä loimittaa eikä Heralle voi enää märkänä loimea laittaa päälle”, pyysin ääneen puhuen, kännykkä tuulilasiin painetussa pidikkeessä kiinni.
“Eikö se sadetta kestä?” isän ääni ihmetteli, mutta taustalta kuuluvista äänistä päätellen hän nousi ja lähti jo eteistä kohti.
“Sillä on tapana vilustua”, vastasin ja kiitin häntä vaivannäöstä. Vaikka eihän hevosten kanssa touhuaminen isälle vieläkään vaivannäköä ole, kyllä hän edelleen käy tallissa päivittäin vähintäänkin hevosille rupattelemassa ja ruokia jakamassa. Tälläkin reissulla mies jäisi varmasti tallin nuorimmaisille juttelemaan ja heiniä jakamaan, että ne viihtyisivät.
Hopiavuoren piha oli enemmän lammikkoa kuin tasaista pintaa, ja kevätauringon kuivattama maa oli nopeasti muuttunut mudaksi. Kiitin onneani, että Martti oli nyt mukana, eikä tarhassa piehtaroimassa itseään valkoisesta ruskeaksi. Pysähdys ei myöskään tapahtunut hetkeäkään liian aikaisin, sillä ori oli ilmeisesti matka eväänsä syönyt loppuun ja nyt teki äänekkäästi äärimmäisen selväksi olevansa valmis tulemaan ulos.
Voimakkaat kaviot iskeytyivät rytmikkäästi maneesin pohjaan kimon orin laukatessa hallitusti mutta energisesti eteenpäin. Sen lyhyeksi leikattu ratsuharja heilahteli liikkeen mukana, ja välillä häntä viskaisi ärhäkästi kun ratsastajan sisäpohje kävi kyljessä muistuttamassa laukan pyörivyydestä. Peltikattoa vasten hakkasi kevätsade, tervetullut muutos säähän kuivien viikkojen jälkeen. Ori pärskähteli ja puuskutti, sen kaula oli nätisti kaarella ja turpa juuri oikeassa linjassa otsaan nähden.
Koko maneesi oli käytössäni sillä hetkellä, tallissakin oli ollut vain pari ihmistä paikalla kun kävin Martin varustamassa siellä. Ohjasin Martin lävistäjälle ja kokosin laukkaa ennenkuin pyysin laukanvaihtoa. Ori veti päätään asteen alemmas ja sen korvat kävivät luimussa, mutta laukka vaihtui. Sisäkädellä lyhyt, voimakas taputus kaulalle ja kevyellä ohjalla pää taas ylös. Pari askelta laukkaa, ja uusi vaihto. Martin häntä viskaisi jälleen, mutta vaihto oli sujuva.
“Richtig!” kehaisin ääneen oria palatessamme lävistäjältä uralle. Hidastin sen raviin ja lähdin keventämään samalla ohjaa pidentäen. Laukanvaihdot sarjassa olivat Martille vielä edelleen haastavia, lieneekö syy orin tasapainossa vai halukkuudessa, mutta niitä pitäisi vielä hioa. Muutaman askeleen välein se vaihtaa jo hyvin, mutta parempaan on aina syytä pyrkiä.
Pari kierrosta kevyttä ravissa molempiin suuntiin ja hiljensin kimoni käyntiin. Taputin sitä kaulalle tyytyväisenä. Sen suu oli vaahdonnut ja se huokaisi syvään ymmärtäessään, että nyt hommat riittäisi siltä erää. Olimmehan me jo tunnin verran vääntäneet maneesissa, ja olin tyytyväinen suoritukseemme. Höntsäilyähän se oli normaaliin verrattuna, mutta lähestulkoon lomalta tulleelta hevoselta se ei ollut ollenkaan huono.
Maneesin ovi vedettiin auki, joka sai Martin kohottamaan päätään ja hypähtämään sivuun. Tuskin edes horjahdin satulassa, ja orikin rauhoittui säikähdyksestään nopeasti kun maneesiin kulki nainen punaisen puoliverisen kanssa.
“Kas, anteeksi”, nainen kuulosti enemmän yllättyneeltä kuin pahoittelevalta, “en ajatellut että täällä olisi ketään.”
“Hm, ymmärrettävää”, eikai siellä paljoa väkeä ravannutkaan. Martin pää nousi jälleen kun nainen talutti hevosensa maneesin toiseen päähän, eli orin mielestä ihan lähietäisyydelle. Sen jalat alkoivat nousta koreasti ja matala hörinä tuntui satulan läpi.
“Se taitaa olla tamma?” kysyin kohteliaisuuttani. Saksassa totuin nopeasti pitämään pientä keskustelua yllä, hyvänpäiväistä rupattelua jolla ei ole suurempaa merkitystä, sillä siellä ei tule kuuloonkaan että samassa ringissä ratsastavat eivät puhuisi toisilleen mitään.
“Joo”, nainen vastasi nyökäten ja vilkaisi meihin vähän varautuneen näköisenä. “Pitäisikö meidän odottaa että te olette valmiita?”
“Ei, ei. Kyllä tämä käsissä pysyy vaikka tammoista tykkääkin”, hymähdin, ja juuri silloin Martti päätti demostroida hienosti sanojani pyörähtämällä ympäri ja kohottautumalla hetkellisesti takajalkojensa varaan niin, että etujalat irtosivat maasta vain muutaman sentin. Nojasin tottuneena eteenpäin ja tarjosin sille ohjaa, ettei hölmö ori vahingossakaan vetäisi itseään ympäri. “Me ollaan lopettamassa muutenkin, hetki vielä kävellään täällä päädyssä.”
Martti sai päälleen fleeceloimen sekä kuljetussuojat, ja heinäverkon täytettyäni se kiipesi ihan tyytyväisenä takaisin trailerin kyytiin. Noustessani uudelleen auton rattiin vilkaisin lyhyesti rannekellooni ja starttasin auton. Kotona on viisi ratsukelpoista hevosta, joista kaksi olisi erinomaisia kisoihinkin, ja neljä ratsukoulutusta vaativaa nuorta. Jokaista en kerkeäisi millään yksin liikuttamaan, sillä Martti ja Hera ovat minun prioriteettini. Kai sieltä innokkaita nuoria hevosihmisiä löytyisi, jos laittaisi nettiin ilmoitusta avoimesta ratsuttajan paikasta..?
Sataa. Tottakai sataa.
Huokaisin syvään. Hevoset olivat ulkona, ja minä puolessa välissä matkalla Hopiavuoreen. Tietä silmällä pitäen näpyttelin auton omasta kosketusnäytöstä puhelutiedot esille, ja valitsin isäni numeron. Bluetoothilla yhdistetty puhelin alkoi soittamaan äänien tullessa auton kaiuttimista, ja pian vanhemmat miehen staattinen ääni vastasi.
“Viitsitkö viedä Heran ja varsat sisälle? En huomannut niitä loimittaa eikä Heralle voi enää märkänä loimea laittaa päälle”, pyysin ääneen puhuen, kännykkä tuulilasiin painetussa pidikkeessä kiinni.
“Eikö se sadetta kestä?” isän ääni ihmetteli, mutta taustalta kuuluvista äänistä päätellen hän nousi ja lähti jo eteistä kohti.
“Sillä on tapana vilustua”, vastasin ja kiitin häntä vaivannäöstä. Vaikka eihän hevosten kanssa touhuaminen isälle vieläkään vaivannäköä ole, kyllä hän edelleen käy tallissa päivittäin vähintäänkin hevosille rupattelemassa ja ruokia jakamassa. Tälläkin reissulla mies jäisi varmasti tallin nuorimmaisille juttelemaan ja heiniä jakamaan, että ne viihtyisivät.
Hopiavuoren piha oli enemmän lammikkoa kuin tasaista pintaa, ja kevätauringon kuivattama maa oli nopeasti muuttunut mudaksi. Kiitin onneani, että Martti oli nyt mukana, eikä tarhassa piehtaroimassa itseään valkoisesta ruskeaksi. Pysähdys ei myöskään tapahtunut hetkeäkään liian aikaisin, sillä ori oli ilmeisesti matka eväänsä syönyt loppuun ja nyt teki äänekkäästi äärimmäisen selväksi olevansa valmis tulemaan ulos.
Voimakkaat kaviot iskeytyivät rytmikkäästi maneesin pohjaan kimon orin laukatessa hallitusti mutta energisesti eteenpäin. Sen lyhyeksi leikattu ratsuharja heilahteli liikkeen mukana, ja välillä häntä viskaisi ärhäkästi kun ratsastajan sisäpohje kävi kyljessä muistuttamassa laukan pyörivyydestä. Peltikattoa vasten hakkasi kevätsade, tervetullut muutos säähän kuivien viikkojen jälkeen. Ori pärskähteli ja puuskutti, sen kaula oli nätisti kaarella ja turpa juuri oikeassa linjassa otsaan nähden.
Koko maneesi oli käytössäni sillä hetkellä, tallissakin oli ollut vain pari ihmistä paikalla kun kävin Martin varustamassa siellä. Ohjasin Martin lävistäjälle ja kokosin laukkaa ennenkuin pyysin laukanvaihtoa. Ori veti päätään asteen alemmas ja sen korvat kävivät luimussa, mutta laukka vaihtui. Sisäkädellä lyhyt, voimakas taputus kaulalle ja kevyellä ohjalla pää taas ylös. Pari askelta laukkaa, ja uusi vaihto. Martin häntä viskaisi jälleen, mutta vaihto oli sujuva.
“Richtig!” kehaisin ääneen oria palatessamme lävistäjältä uralle. Hidastin sen raviin ja lähdin keventämään samalla ohjaa pidentäen. Laukanvaihdot sarjassa olivat Martille vielä edelleen haastavia, lieneekö syy orin tasapainossa vai halukkuudessa, mutta niitä pitäisi vielä hioa. Muutaman askeleen välein se vaihtaa jo hyvin, mutta parempaan on aina syytä pyrkiä.
Pari kierrosta kevyttä ravissa molempiin suuntiin ja hiljensin kimoni käyntiin. Taputin sitä kaulalle tyytyväisenä. Sen suu oli vaahdonnut ja se huokaisi syvään ymmärtäessään, että nyt hommat riittäisi siltä erää. Olimmehan me jo tunnin verran vääntäneet maneesissa, ja olin tyytyväinen suoritukseemme. Höntsäilyähän se oli normaaliin verrattuna, mutta lähestulkoon lomalta tulleelta hevoselta se ei ollut ollenkaan huono.
Maneesin ovi vedettiin auki, joka sai Martin kohottamaan päätään ja hypähtämään sivuun. Tuskin edes horjahdin satulassa, ja orikin rauhoittui säikähdyksestään nopeasti kun maneesiin kulki nainen punaisen puoliverisen kanssa.
“Kas, anteeksi”, nainen kuulosti enemmän yllättyneeltä kuin pahoittelevalta, “en ajatellut että täällä olisi ketään.”
“Hm, ymmärrettävää”, eikai siellä paljoa väkeä ravannutkaan. Martin pää nousi jälleen kun nainen talutti hevosensa maneesin toiseen päähän, eli orin mielestä ihan lähietäisyydelle. Sen jalat alkoivat nousta koreasti ja matala hörinä tuntui satulan läpi.
“Se taitaa olla tamma?” kysyin kohteliaisuuttani. Saksassa totuin nopeasti pitämään pientä keskustelua yllä, hyvänpäiväistä rupattelua jolla ei ole suurempaa merkitystä, sillä siellä ei tule kuuloonkaan että samassa ringissä ratsastavat eivät puhuisi toisilleen mitään.
“Joo”, nainen vastasi nyökäten ja vilkaisi meihin vähän varautuneen näköisenä. “Pitäisikö meidän odottaa että te olette valmiita?”
“Ei, ei. Kyllä tämä käsissä pysyy vaikka tammoista tykkääkin”, hymähdin, ja juuri silloin Martti päätti demostroida hienosti sanojani pyörähtämällä ympäri ja kohottautumalla hetkellisesti takajalkojensa varaan niin, että etujalat irtosivat maasta vain muutaman sentin. Nojasin tottuneena eteenpäin ja tarjosin sille ohjaa, ettei hölmö ori vahingossakaan vetäisi itseään ympäri. “Me ollaan lopettamassa muutenkin, hetki vielä kävellään täällä päädyssä.”
Martti sai päälleen fleeceloimen sekä kuljetussuojat, ja heinäverkon täytettyäni se kiipesi ihan tyytyväisenä takaisin trailerin kyytiin. Noustessani uudelleen auton rattiin vilkaisin lyhyesti rannekellooni ja starttasin auton. Kotona on viisi ratsukelpoista hevosta, joista kaksi olisi erinomaisia kisoihinkin, ja neljä ratsukoulutusta vaativaa nuorta. Jokaista en kerkeäisi millään yksin liikuttamaan, sillä Martti ja Hera ovat minun prioriteettini. Kai sieltä innokkaita nuoria hevosihmisiä löytyisi, jos laittaisi nettiin ilmoitusta avoimesta ratsuttajan paikasta..?
kouluhöntsäilyä, 3.5.2019
Hopiavuoren maneesi, ratsastaja Joonas. Kirjoittanut VRL-12637
Marttia kiukutti. Tarhaan se oli joutunut loimi päällä, kun oli niin kylmä, ja aivan liian pian se oli haettu taas sisälle. Eikä siinä vielä kaikki. Hänen ylhäisyyttään vaadittiin trailerin kyytiin, ja mukaan oli ihan selkeästi lähdössä se enemmän aasia muistuttava puoliverinen. Eikö se ole tarpeeksi, että Martti joutuu sitä katselemaan naapurikarsinassa yöt ja päivälläkin niiden tarhojen välillä on selvä näköyhteys. Jos Martti vain osaisi puhua, se varmasti vuodattaisi sydäntään sillä hetkellä niistä kaikista vääryyksistä, joita kimo joutuu aina kohtaamaan. Saisi vuodattaa ihan rauhassa, sillä minä kuuntelisin, ja sitten pyytäisin uudelleen sinne traileriin.
Niin se toimi joka kerta. Piti antaa Martin ensin valittaa ja pistää esitys pystyyn, ja antaa sen liikuttaa jalkojaan ja pärskiä niin pitkään, kunnes se rauhoittuu ja ymmärtää, että ei tässä muu auta kuin totella. Se kapusi trailerin kyytiin ja ansaitsi taputuksen lautasille. Lastaussiltaa nostaessani kuului kimeä vingahdus, joka oli Martin tapa sanoa Biffelle, että paras pysyä siellä omalla puolella eikä yhtään haaveillakaan mistään kaveeraamisesta matkan aikana. Tarkistettuani että silta oli kunnolla kiinni olin siirtymässä rattiin, mutta avaimet oli viety nenäni edestä. Hymyilevä Milan ojensi ne takaisin kysyvän katseen minulta saatuaan, ja pahoitteli selittäen, että hän on niin tottunut ajamaan.
Hopealinna on karsinapaikkoja yksityisille tarjonnut jo pitkään, mutta kuten kaikki muukin toiminta, ajan saatossa sekin oli kuihtunut lähes olemattomiin. Vasta pari kuukautta suomeen saapumiseni jälkeen kehtasin laittaa ilmoituksen vuokrattavista karsinoista, ihan naurettavan halvalla hinnalla, mutta ei ollut mitään mistä rahaa pyytää. Talli jossa ei ole maneesia tai kunnon kenttää ei ole erityisen kävijäystävällinen, ja vasta pieni hetki sitten joku oli siihen ilmoitukseen tarttunut. Milan oli Biffensä tuonut meille kerran käymisen jälkeen, ja Hopiavuoren ratsastustilojen vuokraaminen oli ollut hänellekin mieluisa uutinen. Olin luvannut että kyydissäni pääsee aina jos trailerissa on tilaa, ja jos en itse ole menossa niin traileria saa lainata. Myös isä ja äiti olivat tyytyväisiä, että meillä kävi vähän vieraitakin. Isä varsinkin tuntui heistä pitävän.
Martti tuntui hyvältä ratsastaa. Se oli nopeasti hakeutunut kuolaimelle, ja aktiivisien sekä täsmällisien siirtymisien jälkeen orin takajalat tekivät rehellisesti töitä. Sen korvat olivat suunnattu taaksepäin sen kuunnellessa. Nyt en viitsinyt hypätä, vaikka se oli alkuperäinen suunnitelmani ollut. Olihan maneesissa tilaa, eikä Milan olisi varmasti pahakseen pistänyt, mutta ehtisi sitä. Hyvä työstää hiljalleen lomalta palautteluna.
”Voisitko katsoa Joonas, ravaako suoraan nyt?” Milanin ääni kiinnitti huomioni ja hiljensin Martin käyntiin ohjaa vähän antaen. Seurasin katseellani puoliverisen askellusta ja käänsin Martin uralta nähdäkseni sen linjan paremmin.
”Poikittaa takaa aavistuksen”, vastasin ja jatkoin ihan automaattisesti, ”vähän sisäpohjetta taakse ja ulko-ohjalla tuki.”
Olin niin tottunut valmennuksia pitämään, että neuvojen antaminen tuli jo pyytämättäkin. Saattoihan se epäsuora pyyntökin olla, ja kun Milan ei tuntunut laittavan yhtään pahakseen niin oletin sen olevan sellainen. Käänsin Martin uudelle ympyrällä kun Milan ja Biffe jatkoivat ravissa seuraavalle pitkälle sivulle.
”Parempi”, nyökkäsin ja pyysin Martin uudelleen raviin vähitellen ohjat keräten. Jouduin muistuttamaan itseäni, etten ollut pitämässä valmennusta, vaikka kyseessä olikin maksava asiakas. Neuvoja voisin jakaa niitä pyydettäessä, mutta minulla ei ollut velvollisuutta vahtia toisen ratsukon kulkua silmä kovana. Kahdeksikon kautta vaihdoin suunnan ja kevennyksen siinä samalla, jonka jälkeen lähdin Martilta pyytämään lisättyä ravia pitkälle sivulle. Vaikka tarkoitukseni oli ottaa taukoa kisaamisesta, olin erehtynyt aikaisemmin sinä päivänä vilkaisemaan mitä on tarjolla. Kanadassa olisi vajaan kahden viikon päästä maastoesteitä korkeuksilla, jotka voisi parin kuukauden laiskottelun jälkeen Martiltakin sujua. Jos sen päivän ratsastus tuntuisi tarpeeksi mutkattomalta voisin kai harkita sinne lähtöä. Eiköhän isä muutaman päivän jaksaisi tallissa touhuta..
Marttia kiukutti. Tarhaan se oli joutunut loimi päällä, kun oli niin kylmä, ja aivan liian pian se oli haettu taas sisälle. Eikä siinä vielä kaikki. Hänen ylhäisyyttään vaadittiin trailerin kyytiin, ja mukaan oli ihan selkeästi lähdössä se enemmän aasia muistuttava puoliverinen. Eikö se ole tarpeeksi, että Martti joutuu sitä katselemaan naapurikarsinassa yöt ja päivälläkin niiden tarhojen välillä on selvä näköyhteys. Jos Martti vain osaisi puhua, se varmasti vuodattaisi sydäntään sillä hetkellä niistä kaikista vääryyksistä, joita kimo joutuu aina kohtaamaan. Saisi vuodattaa ihan rauhassa, sillä minä kuuntelisin, ja sitten pyytäisin uudelleen sinne traileriin.
Niin se toimi joka kerta. Piti antaa Martin ensin valittaa ja pistää esitys pystyyn, ja antaa sen liikuttaa jalkojaan ja pärskiä niin pitkään, kunnes se rauhoittuu ja ymmärtää, että ei tässä muu auta kuin totella. Se kapusi trailerin kyytiin ja ansaitsi taputuksen lautasille. Lastaussiltaa nostaessani kuului kimeä vingahdus, joka oli Martin tapa sanoa Biffelle, että paras pysyä siellä omalla puolella eikä yhtään haaveillakaan mistään kaveeraamisesta matkan aikana. Tarkistettuani että silta oli kunnolla kiinni olin siirtymässä rattiin, mutta avaimet oli viety nenäni edestä. Hymyilevä Milan ojensi ne takaisin kysyvän katseen minulta saatuaan, ja pahoitteli selittäen, että hän on niin tottunut ajamaan.
Hopealinna on karsinapaikkoja yksityisille tarjonnut jo pitkään, mutta kuten kaikki muukin toiminta, ajan saatossa sekin oli kuihtunut lähes olemattomiin. Vasta pari kuukautta suomeen saapumiseni jälkeen kehtasin laittaa ilmoituksen vuokrattavista karsinoista, ihan naurettavan halvalla hinnalla, mutta ei ollut mitään mistä rahaa pyytää. Talli jossa ei ole maneesia tai kunnon kenttää ei ole erityisen kävijäystävällinen, ja vasta pieni hetki sitten joku oli siihen ilmoitukseen tarttunut. Milan oli Biffensä tuonut meille kerran käymisen jälkeen, ja Hopiavuoren ratsastustilojen vuokraaminen oli ollut hänellekin mieluisa uutinen. Olin luvannut että kyydissäni pääsee aina jos trailerissa on tilaa, ja jos en itse ole menossa niin traileria saa lainata. Myös isä ja äiti olivat tyytyväisiä, että meillä kävi vähän vieraitakin. Isä varsinkin tuntui heistä pitävän.
Martti tuntui hyvältä ratsastaa. Se oli nopeasti hakeutunut kuolaimelle, ja aktiivisien sekä täsmällisien siirtymisien jälkeen orin takajalat tekivät rehellisesti töitä. Sen korvat olivat suunnattu taaksepäin sen kuunnellessa. Nyt en viitsinyt hypätä, vaikka se oli alkuperäinen suunnitelmani ollut. Olihan maneesissa tilaa, eikä Milan olisi varmasti pahakseen pistänyt, mutta ehtisi sitä. Hyvä työstää hiljalleen lomalta palautteluna.
”Voisitko katsoa Joonas, ravaako suoraan nyt?” Milanin ääni kiinnitti huomioni ja hiljensin Martin käyntiin ohjaa vähän antaen. Seurasin katseellani puoliverisen askellusta ja käänsin Martin uralta nähdäkseni sen linjan paremmin.
”Poikittaa takaa aavistuksen”, vastasin ja jatkoin ihan automaattisesti, ”vähän sisäpohjetta taakse ja ulko-ohjalla tuki.”
Olin niin tottunut valmennuksia pitämään, että neuvojen antaminen tuli jo pyytämättäkin. Saattoihan se epäsuora pyyntökin olla, ja kun Milan ei tuntunut laittavan yhtään pahakseen niin oletin sen olevan sellainen. Käänsin Martin uudelle ympyrällä kun Milan ja Biffe jatkoivat ravissa seuraavalle pitkälle sivulle.
”Parempi”, nyökkäsin ja pyysin Martin uudelleen raviin vähitellen ohjat keräten. Jouduin muistuttamaan itseäni, etten ollut pitämässä valmennusta, vaikka kyseessä olikin maksava asiakas. Neuvoja voisin jakaa niitä pyydettäessä, mutta minulla ei ollut velvollisuutta vahtia toisen ratsukon kulkua silmä kovana. Kahdeksikon kautta vaihdoin suunnan ja kevennyksen siinä samalla, jonka jälkeen lähdin Martilta pyytämään lisättyä ravia pitkälle sivulle. Vaikka tarkoitukseni oli ottaa taukoa kisaamisesta, olin erehtynyt aikaisemmin sinä päivänä vilkaisemaan mitä on tarjolla. Kanadassa olisi vajaan kahden viikon päästä maastoesteitä korkeuksilla, jotka voisi parin kuukauden laiskottelun jälkeen Martiltakin sujua. Jos sen päivän ratsastus tuntuisi tarpeeksi mutkattomalta voisin kai harkita sinne lähtöä. Eiköhän isä muutaman päivän jaksaisi tallissa touhuta..
MEJ:n alaiset maastoestekilpailut 15.5.2019
Orange Wood, Kanada. Ratsastaja Joonas, kirjoittanut VRL-12637
Vanhoista tavoista ei tosiaan helpolla eroon pääse.
Suunnitelmat kesän vapaaksi ottamisesta Martin kanssa loppuivat lyhyeen, kun ori jaksoi lomajakson jälkeen suorittaa lähes yhtä täysillä kuin ennenkin. Lähtö Kanadaan tuli melko lyhyellä varoituksella, viikon sisällä minun piti sekä itselleni että Martille varata lennot niin paikan päälle kuin takaisinkin, siellä tallipaikkaa, hotellimajoitusta, kuljetuksia, ja ennen kaikkea sopia isäni kanssa tallin pyörittämisestä. Hänhän tietysti suostui samantien, enkä sitä epäillytkään. Enemmän minua huoletti, osaako hän tehdä asioita kuten minä haluan ne tehtäväksi. Hevosten piti saada ruoka tarkalleen kahdeksalta aamulla, ja niillä oli nyt nimikkotarhat joihin ne piti viedä. Huonon sään sattuessa en menisi vannomaan, että isä osaa hevosia oikein loimittaa. Varsat ja Hera ainakin pitäisi..
Vielä viimeisillä minuuteilla ennen lentokentälle lähtöä olin muistuttanut asiasta asian perään, enkä sen takia etteikö isä niitä asioita muistaisi, vaan että hän myös uskoisi niitä. Lopulta mies oli painanut oven nenäni edestä kiinni murahtaen, että kyllä hän yhden tallin osaa hoitaa, enkä voinut muuta kuin siihen luottaa. Milanillekin olin etukäteen varoittanut olevani poissa hetken, mutta kyllä hän ja Biffe isäni kanssa juttuun tulevat.
Sää oli erinomainen kisoja ajatellen. Martti steppaili hermostuneena allani ja pureskeli kuolaimiaan niin että kilisi. Pitelin ohjia tuntumalla vaikka annoin Martin pyöriä paikallaan. Seurasin katseellani muita ratsukkoja siihen saakka, kunnes meille annettiin Martin kanssa lähtömerkki. Ori oli edestä vahva ja puski kuolainta vastaan nurmikentän poikki pinkoessaan. Adrenaliini kuohahti kehossani, se sai veren kiertämään korvissa saakka ja sormenpäät kihelmöimään. Mieli teki antaa Martin määrätä tahti, mutta tiesin että ori hyytyisi jos se käyttäisi kaiken ruudin heti alussa.
Esteet olivat normaalia tasoamme matalat, mutta vasta puoleenväliin rataa päästyämme Martti puuskutti siihen tahtiin, että päätin hidastaa oria vielä entisestään. Se nakkeli niskojaan protestiksi, mutta suostui hidastamaan tempoaan aavistuksen. Rannan ohitettuamme edessä oli jälleen nurmikenttä. Rataa olisi enää muutama este jäljellä. Rengaseste ylittyi kevyesti, ja annoin Martin pidentää askelta. Aitakaan ei tuottanut ongelmia, mutta kaarre pensasesteelle venyi ja lähestyminen oli huono. Martti hyppäsi turhan läheltä ja ilmaisi mielipiteensä minun huonosta ratsastamisestani pukittamalla esteen jälkeen. Ärähdin orille sen pään ylös vetäessäni että jatkaisi nyt vain matkaa, seuraava este olisi vain muutaman laukka askeleen päässä.
Se este oli tukki, jonka en olettanut tuottavan mitään ongelmia. Niin ei olettanut Marttikaan, ennenkuin vasta hyppyyn ponnistaessaan. Orin korvat kääntyivät yllättäen eteen ja sen pää kohosi äkisti ylös. Se oli tarpeeksi varoitusta että osasin vakauttaa oman istuntani ja ottaa tukea orin harjasta sen pompatessa ensin ilmaan, muttei suinkaan esteen yli. Martti hyppäsi suoraan ylöspäin, ja käännähti ympäri sellaisella kiireellä, että olisin voinut kuvitella tukin olevan kimoja täysiverisiä välipalaksi pistelevä peto. Pidättämällä sain hidastettua Martin raviin, ja annoin sen ravata kierroksen kevyessä ravissa. Sillä välin silmäilin tukkia mietteliäänä nähdäkseni, mikä siinä oli orin säikäyttänyt. Vasta tarkemmin katsoessani näin sen päädyssä nököttävän pienen värikkään lelutipun, jota ori seurasi silmä kovana ja niin pörheänä, että minua alkoi hymyilyttää.
Vaikka se sakottikin ajasta, annoin Martin seisahtua tukin vierelle tipua tutkimaan. Orin terävät korvat kääntyilivät epävarmana edestakaisin ja se otti pienen pieniä askeleita tukkia kohti, kunnes se oli melkein kosketusetäisyydellä leluun. Vasta saatuaan todeta ettei kyseessä ollut mitään sen kamalampaa Martti ylitti tukin, ja matkamme maaliviivaa saattoi jatkua. Ori pärskähteli mennessään siihen malliin, että olisin voinut kuvitella sen yrittävän vakuutella ettei äskeistä tapahtunutkaan. Että se ei juuri säikähtänyt pahanpäiväisesti pientä värikästä lelutipua.
Martin sekä lelutipun näkemys kisapäivästä:
Hänen Ylhäisyytensä on saapunut voittamaan. Hah, eihän näistä esteistä ole mihinkään! Helppoa kuin mikä, voitto on taattu. Pois alta risut ja männynkävyt, täältä tullaan ihan tosissaan! Meitä ei puunrungot tai haudat pysäytä, ei rengaskasat eikä pensasesteet, eikä.. Ha, onko tuo tukki jonka näen? Voi, eivätkö he parempaan pysty? Tämähän on kuin iltakävelyllä olisi, siinä se tukki jo lähestyykin, pieni loikka vain ja..
AAAHH !! Mikä ihme tuo on?!!
Mikäs siinä istuskellessa, auringon lämmittäessä ihanasti ja taivaan sinertäessä niin kauniisti. Tärkeään tehtävään minut oli nimittäin laitettu, vahtimaan ratsukoiden menestystä kisaradalla, olihan päiväkin yhtä tärkeä. Ei sitä täytä neljätoista kuin vain kerran!
Kas, sieltä seuraava ratsukko tuleekin! Tuo kimo ori viilettää kuin tuulispää kohti, eiväthän he tuota vauhtia minua edes huomaa! Paras heiluttaa oikein kovasti, etteivät mene vain ohi!
Mutta voi, mitenkä he niin säikähtivät? Orikin hyppäsi ainakin metrin verran ilmaan, eikä suinkaan esteen ylitse! Minähän vain halusin tervehtiä heitä, mutta ori taisikin luulla että hyppään sen kimppuun, niin kovasti se säikähti! Sen ilmekin oli kyllä ihan näkemisen arvoinen.. Hih, eipähän näitä synttäreitä unohda!
Vanhoista tavoista ei tosiaan helpolla eroon pääse.
Suunnitelmat kesän vapaaksi ottamisesta Martin kanssa loppuivat lyhyeen, kun ori jaksoi lomajakson jälkeen suorittaa lähes yhtä täysillä kuin ennenkin. Lähtö Kanadaan tuli melko lyhyellä varoituksella, viikon sisällä minun piti sekä itselleni että Martille varata lennot niin paikan päälle kuin takaisinkin, siellä tallipaikkaa, hotellimajoitusta, kuljetuksia, ja ennen kaikkea sopia isäni kanssa tallin pyörittämisestä. Hänhän tietysti suostui samantien, enkä sitä epäillytkään. Enemmän minua huoletti, osaako hän tehdä asioita kuten minä haluan ne tehtäväksi. Hevosten piti saada ruoka tarkalleen kahdeksalta aamulla, ja niillä oli nyt nimikkotarhat joihin ne piti viedä. Huonon sään sattuessa en menisi vannomaan, että isä osaa hevosia oikein loimittaa. Varsat ja Hera ainakin pitäisi..
Vielä viimeisillä minuuteilla ennen lentokentälle lähtöä olin muistuttanut asiasta asian perään, enkä sen takia etteikö isä niitä asioita muistaisi, vaan että hän myös uskoisi niitä. Lopulta mies oli painanut oven nenäni edestä kiinni murahtaen, että kyllä hän yhden tallin osaa hoitaa, enkä voinut muuta kuin siihen luottaa. Milanillekin olin etukäteen varoittanut olevani poissa hetken, mutta kyllä hän ja Biffe isäni kanssa juttuun tulevat.
Sää oli erinomainen kisoja ajatellen. Martti steppaili hermostuneena allani ja pureskeli kuolaimiaan niin että kilisi. Pitelin ohjia tuntumalla vaikka annoin Martin pyöriä paikallaan. Seurasin katseellani muita ratsukkoja siihen saakka, kunnes meille annettiin Martin kanssa lähtömerkki. Ori oli edestä vahva ja puski kuolainta vastaan nurmikentän poikki pinkoessaan. Adrenaliini kuohahti kehossani, se sai veren kiertämään korvissa saakka ja sormenpäät kihelmöimään. Mieli teki antaa Martin määrätä tahti, mutta tiesin että ori hyytyisi jos se käyttäisi kaiken ruudin heti alussa.
Esteet olivat normaalia tasoamme matalat, mutta vasta puoleenväliin rataa päästyämme Martti puuskutti siihen tahtiin, että päätin hidastaa oria vielä entisestään. Se nakkeli niskojaan protestiksi, mutta suostui hidastamaan tempoaan aavistuksen. Rannan ohitettuamme edessä oli jälleen nurmikenttä. Rataa olisi enää muutama este jäljellä. Rengaseste ylittyi kevyesti, ja annoin Martin pidentää askelta. Aitakaan ei tuottanut ongelmia, mutta kaarre pensasesteelle venyi ja lähestyminen oli huono. Martti hyppäsi turhan läheltä ja ilmaisi mielipiteensä minun huonosta ratsastamisestani pukittamalla esteen jälkeen. Ärähdin orille sen pään ylös vetäessäni että jatkaisi nyt vain matkaa, seuraava este olisi vain muutaman laukka askeleen päässä.
Se este oli tukki, jonka en olettanut tuottavan mitään ongelmia. Niin ei olettanut Marttikaan, ennenkuin vasta hyppyyn ponnistaessaan. Orin korvat kääntyivät yllättäen eteen ja sen pää kohosi äkisti ylös. Se oli tarpeeksi varoitusta että osasin vakauttaa oman istuntani ja ottaa tukea orin harjasta sen pompatessa ensin ilmaan, muttei suinkaan esteen yli. Martti hyppäsi suoraan ylöspäin, ja käännähti ympäri sellaisella kiireellä, että olisin voinut kuvitella tukin olevan kimoja täysiverisiä välipalaksi pistelevä peto. Pidättämällä sain hidastettua Martin raviin, ja annoin sen ravata kierroksen kevyessä ravissa. Sillä välin silmäilin tukkia mietteliäänä nähdäkseni, mikä siinä oli orin säikäyttänyt. Vasta tarkemmin katsoessani näin sen päädyssä nököttävän pienen värikkään lelutipun, jota ori seurasi silmä kovana ja niin pörheänä, että minua alkoi hymyilyttää.
Vaikka se sakottikin ajasta, annoin Martin seisahtua tukin vierelle tipua tutkimaan. Orin terävät korvat kääntyilivät epävarmana edestakaisin ja se otti pienen pieniä askeleita tukkia kohti, kunnes se oli melkein kosketusetäisyydellä leluun. Vasta saatuaan todeta ettei kyseessä ollut mitään sen kamalampaa Martti ylitti tukin, ja matkamme maaliviivaa saattoi jatkua. Ori pärskähteli mennessään siihen malliin, että olisin voinut kuvitella sen yrittävän vakuutella ettei äskeistä tapahtunutkaan. Että se ei juuri säikähtänyt pahanpäiväisesti pientä värikästä lelutipua.
Martin sekä lelutipun näkemys kisapäivästä:
Hänen Ylhäisyytensä on saapunut voittamaan. Hah, eihän näistä esteistä ole mihinkään! Helppoa kuin mikä, voitto on taattu. Pois alta risut ja männynkävyt, täältä tullaan ihan tosissaan! Meitä ei puunrungot tai haudat pysäytä, ei rengaskasat eikä pensasesteet, eikä.. Ha, onko tuo tukki jonka näen? Voi, eivätkö he parempaan pysty? Tämähän on kuin iltakävelyllä olisi, siinä se tukki jo lähestyykin, pieni loikka vain ja..
AAAHH !! Mikä ihme tuo on?!!
Mikäs siinä istuskellessa, auringon lämmittäessä ihanasti ja taivaan sinertäessä niin kauniisti. Tärkeään tehtävään minut oli nimittäin laitettu, vahtimaan ratsukoiden menestystä kisaradalla, olihan päiväkin yhtä tärkeä. Ei sitä täytä neljätoista kuin vain kerran!
Kas, sieltä seuraava ratsukko tuleekin! Tuo kimo ori viilettää kuin tuulispää kohti, eiväthän he tuota vauhtia minua edes huomaa! Paras heiluttaa oikein kovasti, etteivät mene vain ohi!
Mutta voi, mitenkä he niin säikähtivät? Orikin hyppäsi ainakin metrin verran ilmaan, eikä suinkaan esteen ylitse! Minähän vain halusin tervehtiä heitä, mutta ori taisikin luulla että hyppään sen kimppuun, niin kovasti se säikähti! Sen ilmekin oli kyllä ihan näkemisen arvoinen.. Hih, eipähän näitä synttäreitä unohda!
